Epäilin, että olin lukenut tämänkin Härkösen joskus, mutta minulla ei ollut siitä oikein minkäänlaista muistikuvaa, mikä näin kirjan toisen kerran luettuani ajatellen on aika outoa. Ehkä olen vain halunnut unohtaa. Akvaariorakkautta on koko ajan ajankohtaistuvampi ja ajankohtaistuvampi kirja, mutta kyllä se on vaan aika härski ja outo.

Jos minulta kysytään, niin kirja päähenkilö, Saara, on yksi miljardeista seksiä tuputtavan yhteiskunnan uhreista. Hän on kaikkien muidenkin tavoin lapsesta asti altistunut seksille: iltapäivälehdet, televisio, elokuvat, alusvaatemainokset, kaikki muutkin mainokset, nuortenlehdet, ihmissuhdepalstat - mitä nyt yleensä ei enää myydä seksillä? Mitä sitten tapahtuu? Pään sisällä seksuaalisuudesta, omasta itsestä ja seksistä on muokkautunut tietynlainen kuva johon on yllettävä jotta olisi normaali. Tavallinen. Hyvä, parempi, oikea. Ja niin - seksikäs. Karmeaa, mutta vaikka kuinka rakastaa ei toisen läheisyydestä pysty nauttimaan. Ai miksi? No koska omassa päässä näkee itsensä siinä Cosmopolitanin oppaassa, rakkauselokuvassa, saippuasarjassa ja millään siihen kuvaan ei mahdu omana tavallisena itsenä. Ei pysty, ei onnistu. Pään sisälle kasvanut kuva seksuaalisuudesta ei anna hyväksyvää leimaa. Sinä et riitä.

Toisaalta kirjaa oli taas niin helpottavaa lukea. Jotta pystyy tuottamaan tuommoista tekstiä on oltava todella vilkas ja outo mielikuvitus. Vielä oudompi ja vilkkaampi kuin minulla.